SODANAIKAISIA KAUKOPARTIORADIOITA



 

 

 

 

 

Venäläinen desanttiradio SEVER

Eräs toisen maailmansodan kuuluisimmista kaukopartioradioista oli venäläinen SEVER. Sitä käyttivät pääasiallisesti laskuvarjodesantit, joita koulutettiin Neuvostoliitossa erilaisia tiedustelu- ja hävitystehtäviä tai poliittista kiihotusta varten. Heidän joukkonsa oli kirjavaa. Monet olivat aatteen läpitunkemia kommunisteja, toiset taas seikkailijoita, mutta joukossa oli toki myös hyvin koulutettuja ammattisotilaita, jotka hallitsivat sodan keinot laidasta laitaan.

Suomessa pidätettiin sotien aikana hieman yli 700 desanttia. Heillä oli aseistuksenaan usein pistooli tai konepistooli, tuholaistoimintaa varten räjähteitä ja viestiyhteyksiä varten radio. He liikkuivat tavallisesti kolmen ryhmissä, kahden urkkiessa ja yhden hoitaessa yhteyksiä tukikohtaan. Radistien suojelemiseksi heillä oli lupa vain pakottavissa tilanteissa ottaa osaa taisteluun.

Desanttien osa oli yleensä julma. Suurin osa pidätettiin heti maahan laskeutumisen jälkeen. Mikäli desantti ei pidätettäessä esiintynyt armeijansa asepuvuissa tai tunnuksissa, tuomio oli yleensä kuolema.

Radiolaitteet, joita desantit eivät ehtineet tuhota otettiin sotasaaliiksi. Arvellaan, että Suomeen saatiin sodanaikana noin 60 Severi-asemaa, joista lienee nykypolville säilynyt noin tusina. Suurin osa Severeistä on yksityisten henkilöiden omistuksessa, mutta pari hyvin säilynyttä ja täydellisesti varustettua laitteistoa löytyy myös Riihimäen viestimuseosta.

Severin suunnittelu aloitettiin jo vuonna 1939 kun Moskovan sähköteknillisen viestiliikenneinstituutin opiskelija Boris Mihalin päätti suunnitella aikansa pienimmän radioaseman jota napapiirin asukkaiden ja geologien olisi helppo käyttää missä tahansa. Työn valvoja professori B.P. Asejev asetti lisäksi ehdon, että laitteen tulisi soveltua myös sotilaskäyttöön. Radioasema sai nimekseen OMEGA. Sodan alkamisen jälkeen radioasemalle syntyi tarvetta ja sen teollinen valmistaminen aloitettiin. Nimekseen se sai SEVER "Pohjoinen".

Severin valmistaminen piiritetyssä, nälkää näkevässä Leningradissa vaati todellista sitkeyttä. Valmistuksesta vastasi  Kozitskovin tehdas 1941 ja piirityksen päättyessä Severien tuotanto oli jo noin 2000 laitetta kuukaudessa. Laitteen pääteputki oli alkujaan amerikkalainen mutta sekin korvattiin venäläisellä. Putkispesialisti löytyi etulinjan juoksuhaudasta.

B.A. Mihalin jatkoi sodan jälkeen työtään sotilasviestiliikenteen suunnittelijana. Hän on saanut työstään 11 kunniamerkkiä. Boris Andrejevits kuoli vakavaan sairauteen vuonna 1967.

SEVERIN TEKNILLISET TIEDOT

       



Laitteen tyyppi: Lähetin - vastaanotin, erillisinä samassa kotelossa. Putket: Yhteensä kolme, jotka toimivat vuorotellen lähetin- ja vastaanotinkäytössä. Lähetelaji: CW eli sähkötys Lähetysteho: n. 1,5 - 2 W Taajuusalue TX: 3,4 - 6,25 MHz (sarja 1), 2,68 - 4,84 MHz ja 3,41 - 6,24 MHz (sarja 2) Taajuusalue RX: 3,5 - 6,8 MHz ja 6,5 - 12,0 MHz (sarja 1). Taajuusalue yksilöllinen, koska pohjaviritystrimmereitä ei ole ,2,1 - 4,18 MHz ja 3,75 - 7,32 MHz (sarja 2). Taajuuden asetus: VFO tai kide. Taajuuden asettelussa käytettiin viritystaulukkoa, koska asteikkoa ei oltu kalibroitu näyttämään suoraan taajuutta. Lähetin ja vastaanotin voitiin virittää eri taajuuksille. Radion koko: s120 mm x k155 mm x l215 mm Paino: n. 3 kg Kantolaukun koko: s150 mm x k300 mm x l280 mm Kantolaukun materiaali: Vihreäksi värjättyä palttinakangasta, sisäpuoli kumitettu Paristot: anodiparistot ; 4 kpl 60 V/ 0,45 Ah, kuivaparistot, hehkuparistot; 2 kpl 1,5 V/ 29 Ah, kuivaparistot Virrankulutus: hehkuvirta noin 250 mA, josta pääteputki yksin kulutti noin 130 mA. Anodivirta vastaanotossa noin 16 - 17 mA. Lähetyksellä noin 13 mA Paristolaukku: Ei tarkempaa tietoa, mutta ilmeisesti rakenteeltaan samankaltainen kuin hyppylaukku Valmistusmäärä: noin 20 000 laitetta (arvio) Valmistuspaikka: Leningradissa, saksalaispiirityksen aikana.

Sever sarjan 1 ja 2 erot

Sever 2 sarjan laitteet ovat muuten identtisiä sarjan 1 laitteiden kanssa mutta sarjan 2 lähetin toimii laajemmalla taajuusalueella. Tätä varten lähettimen kaksikkosäätökondensaattorin akseli on varustettu epäkeskopyörillä, jotka kytkevät kytkinlamellien välityksellä pohjavirityskondensaattorit ja -trimmerit säätökondensaattorien rinnalle. Vaikutus taajuusalueeseen on edellä teknillisissä tiedoissa esitetyn kaltainen.

SEVERIN VARUSTEISTA

Sever matkalaukussa

Tällä hetkellä tiedossa on yhteensä 12 kpl Severeitä. Näistä yksi (nro 63-28) on allekirjoittaneen omistuksessa, yksi (nro 4-26) TV 2:n rekvisiittavarastossa, kolme Riihimäen viestimuseossa (mm nro 30-22) ja yksi Esko Jokisella. Tiettävästi viimeinen Sever poistettiin vuonna 1972 Lylyn viestivarikolta ja se on juuri TV 2:n omistama laite. On kuitenkin todennäköistä, että muitakin Severeitä on säilynyt.

Riihimäen laitteet lienevät tällä hetkellä varusteiltaan täydellisimmät. Ne on pakattu varusteineen siviilimallisiin, kooltaan noin s 360 mm x l 520 mm x k 135 mm matkalaukkuihin. Matkalaukun kannessa on koneella Viestivarikolla 20.8. 1951 konekirjoitettu lappu, jossa on luettelo matkalaukun sisällöstä:

VRHV No: 30 - 22
1 kpl Asema putkineen
1 kpl Kuulokkeet
1 kpl Sähkötysavain
3 kpl Ohjauskiteitä
2 kpl Antenneja 24 m ja 12 m
2 kpl Vastapainoja 12 m ja 3 m
1 kpl Heittonaru kelalla
1 kpl Heittopaino
1 kpl Virityskäyrä

Severit saivat Suomessa tyyppimerkinnän VRHV.

On varsin todennäköistä, että nämä hyppylaukuissaan olevat radiot on pakattu vasta Suomessa matkalaukkuihin. Matkalaukun materiaali muistuttaa suuresti Kyynel-radion pahvilaukkua. Niitä valmisti Tampereella Pahvinjalostus Oy.
Myös desantit ovat käyttäneet matkalaukkuja kuljettaessaan radioitaan siviilikeskuksissa, koska hyppylaukku olisi ollut liian huomiota herättävä. Joidenkin desanttien tiedetään paljastuneen, kun heidän kuljettamansa matkalaukku onkin rutiinitarkastuksessa sisältänyt Severin. Riihimäen viestimuseossa esillä oleva Sever on yksi näistä.
  

Aseman varaputkisarja on ollut seuraava: 2 kpl 2K2M ja 1 kpl CB 244 (myös tyyppimerkinnällä 24) pääteputkea eli kaikkia tarvittavia putkia yksi kutakin. Lisäksi antennivirityksen merkkilamppuja 2,5 V/ 0,06 A oli kolme. Hyppylaukussa oli myös joitakin työkaluja pienempiä korjauksia varten.

Riihimäellä olevan laitteen ruskeat, bakeliittikuoriset kiteet ovat säilyneet. Ne ovat halkaisijaltaan 35 mm leveitä ja korkeudeltaan 20 mm nappimaisia, yläreunastaan pyöristettyjä lieriöitä. Liitinkontaktit ovat pohjassa. Niiden päälle on kaiverrettu aallonpituutta vastaavat merkinnät 1) 71,79 m ( 4178 kHz ) , 2) 63,63 m ( 4715 kHz ) ja 3) 57,69 m ( 5200 kHz ). Kidekotelon sisällä olevan kiteen levy lienee halkaisijaltaan noin 25 mm kokoinen. Tällaisen kiteen kestämä kidevirta on varsin suuri jopa 50 - 100 mA luokkaa.

Antennit vastapainoineen on kelattu vanerikelalle ja sidottu nahkahihnalla. Antennilanka on monisäikeistä tekstiilipäällysteistä johtoa. Antennilankojen pituudet eri aaltoalueilla ovat seuraavat: alueella 2,68 - 4,84 MHz, 24 m koskettimessa A1, vastapaino 12 m koskettimessa A3. Tätä suuremmilla taajuuksilla antenni 12 m koskettimessa A2 ja vastapaino 3 m koskettimessa A3.

Severien numerointi on stanssattu vasta Suomessa. Omassa laitteessani stanssattujen numeroiden vieressä olevat lyijykynällä kirjoitetut numerot ovat ilmeisesti tehty stanssaajalle muistinumeroiksi ja niiden viereen stanssaukset on sitten lyöty. Numerointi vastaa desanttien kuulusteluraporttien numerointia. Mitään erityisempää loogisuutta ei numeroinnille voi näiden kolmen esimerkkilaitteen perusteella löytää. Ilmeisesti se on jonkinlainen juokseva diaariointi-tapa.

Laitteen kuulokkeet ovat olleet tavanomaiset, sankamalliset, korkeaohmiset ( n. 300 ohmia) kuulokkeet. Kuulokeliitin edustaa pistokejaoltaan tavanomaista mallia ja onkin luultavaa, että kuulokkeita on voitu vaihdella. Sähkötysavain ollut hyvin pienikokoinen, mustalla bakeliitilla koteloitu malli.

Hyppylaukku

   Venäläinen Sever-asema alkuperäisessä hyppylaukussaan.

Severin hyppylaukku on kooltaan k 300 mm x l 280 mm x s 150 mm. Sen materiaali on karkeakudoksisesta, ulkopinnaltaan vihreäksi värjättyä, sisäpuoleltaan kumitettua palttinakangasta. Se on varustettu sekä olkahihnalla, että vyöhön sopivalla kantolenkillä. Laukun alapohjassa, sisäpuolella on vanerilevy, jossa on naulattuna Severin pohjassa olevien jalaksien ulkoreunoja myötäilevät vaneririmat. Vaneriin kiinnitetään myös Severin alumiinista valmistetun suojakannen (ks. kuva matkalaukusta) saranat. Laukku on jaettu kahteen osaan kangasväliseinällä. Väliseinään on neulottu taskut työkaluja ja varaputkia varten. Laukun sulkeminen tapahtuu viidellä läpällä ja hihnoilla varustetulla kansiläpällä.

Paristot

Severin paristolaukku oli erillinen n. 6 kg painava pakkaus, joka oli todennäköisesti hyppylaukkua vastaava palttinakangaslaukku. Paristot kytkettiin Severiin 75 cm pitkällä punotulla kaapelilla. Kaapelissa oli bakeliittivalmisteinen jakorasia, jossa oli kuusi pientä naparuuvia. Näistä haarautui edelleen kuusi noin 30 cm pitkää johdinta, jotka kytkettiin paristoihin.

Anodipariston muodostivat neljä 60 V:n paristoa, niiden tyyppimerkintä oli -60, 0,45 ( BAS-60, 0.45 Ah) ja hehkupareina kaksi kappaletta 3, 29 1,5 V pareja (29 Ah, 1,5 V).

Jos paristoista oli puutetta, voitiin toimia myös kolmella anodiparistolla eli 180 V:n jännitteellä, oikosulkemalla jakorasian 180 V:n ja 240 V:n naparuuvit.

Paristojen täydennys oli ainainen ongelma. Yleensä niitä saatiin joko laskuvarjopudotuksina tai niitä hankittiin yhteisyöhalukkailta siviilihenkilöiltä.


VERKKOKÄYTTÖINEN SEVER

Severiä valmistettiin myös verkkokäyttöisenä mallina. Tämän Sever-tyypin kytkentäkaavio on esitetty sarjan 1 ja 2 kytkentäkaavioiden yhteydessä. Laite on ollut ulkonäöltään samanlainen, mutta siinä on käytetty eri tyyppisiä, metallikuorisia putkia. Myös kytkennässä on erilaisista putkista johtuen jonkin verran muutoksia lähinnä jännitteiden syötön ja komponenttiarvojen suhteen. Todennäköisesti laite on ollut myös jonkin verran suurempi lähetysteholtaan, koska anodi- ja hilajännitteet ovat olleet suurempia. Muuten taajuusalue ym. ominaisuudet ovat vastaavia sarjan 1 ja 2 laitteisiin verrattuna. Virtalähde muodostuu kahdesta kokoaaltotasasuuntaajaksi kytketystä kaksoistriodista. Ensiöpuolella on valintakytkimet erilaisia verkkojännitteitä varten. Laitteen eri jännitteet on synnytetty vastuksien muodostamilla jännitteen jakajilla. Kytkentä on kömpelö ja vaarallinenkin, koska anodijännitteellä on galvaaninen yhteys suoraan muuntajan ensiöpuolelle.

SEVERIN VIRITTÄMINEN

Haluttua taajuutta vastaavat asteikkolukemat katsotaan viritystaulukosta. Hehkujännitteen Filament-potentiometri käännetään ääriasentoonsa vastapäivään. Lähetys-vastaanotto kytkin käännetään asentoon Receiv. ja säädetään Filament-potentiometriä niin, että mittarin näyttämä on 2,0 V. Transm-asennossa hehkujännite asettuu arvoon 2,1 - 2,15 V. Anodijännite vaihtelee paristojen kunnosta riippuen välillä min 145 V normaali 185 V. Painettaessa avainta ja samalla variometrin nuppia kääntelemällä virityslamppu osoittaa minimikirkkautta antennin virittyessä. Painettaessa viritysnappia lamppu palaa maksimikirkkaudellaan.

SEVER MAAILMALLA

Toisen maailmansodan aikana Severeitä joutui saksalaisten saaliiksi noin 1000 kpl, jotka annettiin rintamajoukkojen käyttöön. Näistä säilyneistä kappaleista ei tällä hetkellä ole vielä tietoa. Norjassa Severistä on kirjoitettu ainakin yksi artikkeli sikäläisen radiohistoriallisen seuran äänenkannattajassa "Hello Hello-lehdessä". Artikkelin mukaan Neuvostoliitossa koulutetut kommunistidesantit vakoilivat saksalaisten sotavoimien ja laivaston liikkeitä Norjan pohjoisosissa. Heidän vasta-asemansa olivat sijainneet yleensä Murmanskin alueella. Toiminta oli tärkeää myös liittoutuneitten kannalta, sillä he toimittivat laivasaattueilla runsaasti sotamateriaalia Neuvostoliittoon. Venäläismieliset partisaanit eivät kuitenkaan olleet erityisemmin yhteistoiminnassa norjalaisen siviiliväestön kanssa vaan  toimivat salassa välttäen  taistelukosketusta saksalaisiin. Heidän tyypillisiä lymypaikkojaan olivat kallioluolat ja korsut. Huoltonsa desantit saivat  laskuvarjopudotuksin tai paikallisilta  kommunistimieliseltä siviileiltä.
Mitkään liittoutuneiden vastarintajärjestöistä eivät tiettävästi olleet yhteistyössä heidän kanssaan.

Norjassa on säilynyt vain yksi laite. Se on sijoitettu näytteille Norges Hjemmefrontmuseum'iin Oslossa. Laite on kuitenkin melko huonokuntoinen ja siitä puuttuu mm. lähettimen aaltoalueen säätönuppi.

    Norjan vastarintamuseon huonokuntoinen Sever.

Olen saanut ystävieni välityksellä petroskoilaisen rouva L Markowin kommentin, joka kuuluu:
Kyllä se tämä sama on jolla mekin naputeltiin. Nimitys oli sama Sever, johon liittyi vielä BIS - 2. Voi olla, että jollain tavalla erosivat toisistaan, jospa tämä oli viimeistellympi "Ratsi". Ja sama se siellä oli museossakin ( tarkoittaa Petroskoin partisaanimuseota ). Sääli ettei se museo enää toimi, mutta kai ne esineet on siirretty toiseen museoon
.

Rouva Markow sai sota-aikana desanttiradistin koulutuksen. Sota onneksi ehti loppua ennen kuin hän olisi joutunut rintamalle.

Suomalaiset lienevät saaneet sotasaaliina siis noin  60 laitetta. Näistä 40 jettiin salaisen viestiliikenneverkon tarpeita varten sodan loppupuolella muiden jäädessä varastoon. Viimeiset Severit poistettiin romuhuutokaupassa 70-luvun alussa. Olisi mielenkiintoista tietää, onko muita yksilöitä säilynyt näiden muutamien tunnettujen kappaleiden lisäksi.

 




Takaisin pääsivulle

Sivu päivitetty: 25.2.2004/AT